Minulla oli eilen välipäivä voimatreenistä ja aikomuksenani oli mennä juoksemaan pururadalle. Sen sijaan päätimmekin puolisoni kanssa lähteä pienelle patikalle läheiselle Mieliäis- ja Kairessuolle. Otimme koirat kainaloon ja suuntasimme korpeen. Aivan mahtava päätös!
Aikaisemmin kirjoitinkin siitä, miten olisi hyvä aina välillä pysähtyä hetkeksi ja unohtaa pakonomainen suorittaminen. Nyt suolla ja metsässä patikoidessani oikein keskityin siihen, että en ota koko lenkin aikana yhtään juoksuaskelta, keskityn pelkästään luontoon ja annan mielen rauhoittua. Se onnistuikin mainiosti! Pidimme pienen kahvihetkenkin suon liepeillä olevalla lintutornilla.
Ja mahtavaahan tuossa patikoinnissa on myös, että sehän on ihan huomaamatta aivan parasta terveysliikuntaa mitä olla saattaa. Epätasainen maasto, ylä- ja alamäet tekevät todella hyvää jalkapohjille ja nilkoille, sekä muille jalkojen ja selän nivelille. Patikoinnissa sykekin nousee kummasti ja hapenottokykykin paranee. Ei nyt ihan heti tule yhtään asiaa mieleen, miksi en tätä suosittelisi. No, keskikesällä hyttyset ja parmaat voivat olla hieman ikäviä... Mutta kaikenkaikkiaan tämä on niitä harvoja liikuntamuotoja jossa sekä mieli että keho saavat terapiaa. I LOVE METSÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti